*

eveliinaheinaluoma

Omilla sanoilla

Omilla sanoilla

Yhteiskunnalliset asiat ovat olleet aina puheenaiheineina perheessämme. Muistan edelleen vahvasti ne Itä-Helsingin Mellunmäessä vietetyt illat, jolloin olen 15-vuotiaana istunut äitini kanssa tasa-arvosta keskustellen. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja naisten tasa-arvo olivat asioita, jotka herättivät jo silloin vahvoja tunteita.

Tarja Halosen valinta presidentiksi vuonna 2000 muodosti kuitenkin käännekohdan, jolloin ryhdyin tarkemmin seuraamaan yhteiskunnallista keskustelua. Olin valinnan aikaan 12-vuotias. Tunsin samaan aikaan valtavaa ylpeyttä siitä, että meillä oli ensimmäistä kertaa naispresidentti, mutta tietoisuus valinnan historiallisuudesta herätti myös lapsen mielessä kysymyksen – miksi vasta nyt?

Koulupäivät Vartiokylässä ja harrastukset lentopallon ja jalkapallon peluun ohella veivät kuitenkin koululaisen ajan mukanaan. Olimme myös ryhtyneet siskoni kanssa jakamaan ilmaisjakelulehtiä pienen lisätulon saamiseksi. Vartiokylässä vietettyjen peruskouluvuosien jälkeen hakeuduin lukioon Käpylään Helsingin luonnontiedelukioon. Lukiovalinta johtui pitkälti suuren lukion kieli- ja yhteiskunnallisten kurssien laajasta tarjonnasta – ei niinkään luonnontieteellisestä harrastuneisuudestani.

Ylioppilaaksi kirjoittamisen aikaan vuonna 2007 olin tärkeiden päätösten edessä. Minulla oli suhteellisen varma käsitys siitä, että haluan lähteä opiskelemaan yhteiskuntatieteitä ja kansainvälistä politiikkaa, mutta keskeinen kysymys oli, millä paikkakunnalla asuisin opiskelujen ajan. Lopulta päädyin välivuoden jälkeen uteliaisuudesta hakemaan Lapin yliopistoon ja kesällä 2008 olin Rovaniemellä suorittamassa kansainvälisen politiikan pääsykoetta.

Tämän seurauksena löysin itseni saman vuoden syksyllä Rovaniemen rautatieasemalta yhden suuren matkalaukun ja uuden kotiosoitteeni kanssa. Rovaniemelle muuttaminen ja yliopisto-opiskelujen aloittaminen oli täynnä uusia, jännittäviä kokemuksia. Uudelle 800 kilometrin päässä sijaitsevalla paikkakunnalle muuttaminen oli todella avartava ja tärkeä kokemus elämässäni.

Opiskelujen myötä sain paljon uusia ystäviä. Muodostimme kaikki toisillemme tärkeän perheyhteisön, sillä monet olivat itseni tavoin muuttaneet Rovaniemelle toiselta paikkakunnalta, ja halusimme löytää kavereita, joiden kanssa viettää aikaa.

Rovaniemen yöjuna tuli seuraavien seitsemän vuoden aikana tutuksi, kun matkustin joka toukokuu takaisin Helsinkiin kesätöihin ja joulukuussa perheen luo joulun viettoon.

Opiskelujen aloittamisen yhteydessä löysin myös ystäviä poliittisesta toiminnasta. Olin liittynyt SDP:hen jo varhaisessa vaiheessa aikuisikääni, mutta oma poliittinen aktivoituminen tapahtui vasta opiskelijapolitiikan myötä. Ensin toimin ainejärjestöni puheenjohtajana, josta seuraava askel oli ylioppilaskunnan varapuheenjohtajuus. Opiskelijapolitiikka vei lopulta minut myös yliopisto-opiskelijoiden valtakunnallisen kattojärjestön Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen jäseneksi.

Uudet haasteet ja uudet tilanteet ovat aina kiehtoneet minua. Tämä luonteenpiirre vei minut myös vuonna 2013 työharjoitteluun Brasiliaan. Olin siihen asti matkustellut ystävien kanssa Euroopan eri maissa sekä ollut lukiolaisena kesätöissä Isossa-Britanniassa. Latinalainen Amerikka kiehtoi kuitenkin erilaisuudellaan ja päätin hakea sieltä harjoittelupaikkaa. Sainkin paikan Juiz de Foran kaupungista paikallisesta kielikoulusta, jossa työskentelin kolme kuukautta. Brasilian-matka tarjosi innostavan kurkistuksen väkiluvultaan 5. suurimman maan kulttuuriin ja tapoihin. Reissun myötä sain myös upeita ystäviä, joiden kanssa pidän edelleen yhteyttä.

Brasiliasta paluun jälkeen tavoitteenani oli saada opintoni loppuun ja aloin kirjoittamaan graduani tällä kertaa Helsingistä käsin. Elämäni muuttui kuitenkin kertarysäyksellä äitini saadessa syöpädiagnoosin vuoden 2014 elokuussa. Rankan sairastamisjakson jälkeen äitimme kuoli vuoden 2015 alussa. Kuolema koetteli suuresti koko perhettämme ja se sai myös itseni suhtautumaan elämään uudella otteella. Perhe ja läheiset ovat saaneet tärkeämmän roolin elämässäni. Olen myös onnellinen siitä, kuinka läheiset välini äitini kanssa olivat nuoruuden ja aikuisuuden vuosina ennen hänen poismenoaan. Äitini oli aikuisvuosinani yksi parhaista ystävistäni. Niin eläessään kuin kuolemankin jälkeen äitini on monella elämän osa-alueella suuri esikuvani. Häneltä olen perinyt niin itsenäisen luonteeni kuin myös vahvan käsitykseni tasa-arvosta.

Vuoden 2015 keväällä uppouduin täysipäiväiseen työhöni Helsingissä sekä gradun kirjoittamiseen. Uurastus myös palkittiin, kun kesällä valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Siihen asti elämä oli vienyt minua eteenpäin suhteellisen tasaisella tahdilla, mutta opiskelujen jälkeen edessä oli paljon kysymysmerkkejä. Suurin kysymyksistä oli – mistä löytäisin työpaikan?

Kuten monet vastavalmistuneet tietävät, ei ensimmäisen työpaikan löytyminen ole aina helppoa ja nopeaa. Omalla kohdallani etsintään kului noin puoli vuotta, jonka aikana olin joitakin jaksoja työttömänä ja joitakin osa-aikaisesti töissä.

Olin jo opiskeluaikana tehnyt opettajan sijaisen tehtäviä ja luokkahuoneeseen oli nytkin mukana palata. Sijaisen tehtäviä oli kuitenkin usein vain muutama päivä kerrallaan ja loput päivät viikosta etsin pidempiaikaisia tehtäviä. Työttömyys oli opettavainen kokemus jo itsessään, mutta myös tukibyrokratian ja asiointiviidakon kanssa asioimisen kannalta. Oma kokemukseni osoitti, että te-toimistojen järjestelmät eivät sovellu tämän päivän korkeakoulutetun työnhakuun, eivätkä ota huomioon osaa työnhakijan omatoimisesta työnhausta.

Keväällä 2016 onnistuin löytämään opintojani vastaavan työpaikan viestintäalalta. Viestintäalan parissa työskentely tarjoaa mielenkiintoisen ympäristön seurata yhteiskunnallisia muutoksia ja keskustelua.

Poliittinen toiminta on tähän asti merkinnyt itselle opiskelijajärjestöissä toimimista sekä ystävieni tukemista eri kampanjoissa. Syksyllä 2016 pohdin ensi kertaa elämässäni vakavasti kunnallisvaaleihin ehdolle lähtemistä.

Ajatteluani ja toimintaani vahvasti ajavana periaatteena on aina toiminut näkemys tasa-arvosta. Uskon, että tasa-arvoa edistämällä pystymme saavuttamaan paljon. Tasa-arvo koulutuksessa takaa sen, että kaikilla lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus kouluttautua sekä saavuttaa oman potentiaalinsa. Yhteiskunnan tulisi myös varmistaa kansalaisten oikeuksien toteutuminen ja yksi keskeisimmistä oikeuksista yhteiskunnan jäseninä on mielestäni oikeus työhön ja toimeentuloon. 

Helsinki ja sen eri kaupunginosat ovat minulle tuttuja jo lapsuudesta saakka. Päättäjänä haluan olla edistämässä itselle rakkaan kaupungin kehittymistä ja potentiaalinsa ylittämistä.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat