*

eveliinaheinaluoma

Koulu ei saa feilata ketään – Helsinki ansaitsee osaajansa

  • Koulu ei saa feilata ketään – Helsinki ansaitsee osaajansa

Viime aikoina koululaitos on näkynyt uutisissa pääasiassa kielteisessä mielessä. Ensinnäkin homekoulut uhkaavat niin helsinkiläisten oppilaiden kuin opettajien terveyttä ja tulevaisuutta. SDP:n esitys pikaisesta puuttumisesta tilanteeseen tuleekin todelliseen tarpeeseen. Harvat keinot rakentavat tulevaisuutta yhtä tehokkaasti kuin ihmisten terveyteen panostaminen.

 

Toiseksi Helsingin opetusviraston tietohallinnossa tapahtunut korruptio ja väärinkäytökset ovat olleet meille helsinkiläisille pysäyttävä asia. Emme ole tottuneet ajattelemaan, että kyseisenlaista toimintaa tapahtuisi, tai edes voisi tapahtua, omalla kotikentällä. Siksi on hyvä, että asiaa ja jälkiseuraamuksia on käsitelty mediassa laajasti.

 

Näin kuntavaalien alla haluaisin kuitenkin, että puhuisimme enemmän siitä, mitä kouluissa itse asiassa tapahtuu. Onhan koulutus tulevaisuuden kuntien merkittävin yksittäinen tehtävä.

Helsinki on aloittanut kuluvalla valtuustokaudella mittavan digitalisaatio-ohjelman, jonka puitteissa koulutetaan opettajia ja pyritään tuomaan kaupungin koulut 2010-luvulle – vihdoin, joku saattaisi todeta.

 

Ryhtiliike ei totisesti ole tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin. Lapset ja nuoret kasvavat maailmassa, joka kehittyy aivan toisenlaista vauhtia kuin koulun seinien sisällä tapahtuva muutos. Harva meistä aikuisistakaan jaksaa innostua oppimaan tietoja ja taitoja, jotka eivät asetu osaksi maailmaa, jossa elämme. Saatikka tavoilla, jotka tuntuvat meistä oudoilta. Miksi siis oletamme lasten toimivan toisin?

 

Nyt ei kannata ymmärtää väärin, kaikkea vanhaa ei tule missään tapauksessa hylätä tai unohtaa. Sen sijaan meidän tulee tutkailla maailmaa elämänsä alkutaipaleella olevan lapsen silmin. Minkälaisia tietoja ja taitoja hän tarvitsee pärjätäkseen elämässään? Miten voimme ne hänelle tarjota? Miten varmistamme, ettei helsinkiläinen koulu feilaa yhdenkään lapsen tulevaisuutta?

 

Syksyllä 2016 käyttöön otettu uusi opetussuunnitelma on ratkaissut osan ongelmista puolestamme. Kouluissa opitaan tulevaisuudessa enemmän oma-aloitteisuutta, ongelmanratkaisua, tiedon hankintaa ja -hallintaa, strategista ajattelua ja oman itsen kehittämistä ja arviointia. Oppimisympäristö puolestaan löytyy pelkän luokkahuoneen seinien sijasta koko oppilaan elinympäristöstä – niin fyysisestä kuin digitaalisesta. Sanalla sanoen oppiminen kiinnitetään sinne, missä lapsi elämäänsä muutenkin elää ja niihin taitoihin ja tietoihin, joiden avulla hänen tulee tiensä tulevaisuudessa raivata.

 

Minä uskon, että helsinkiläinen koulu ansaitsee muutoksen aiheuttamien kasvukipujen keskellä päättäjät, jotka ovat kiinnostuneita ja sitoutuneita siihen, mitä kouluissa tapahtuu. Meidän ei tule tarttua lillukanvarsiin kuten siihen, käyttävätkö oppilaat kirjoja vai tabletteja. Molempia tarvitaan ja ammattimainen opetushenkilökunta osaa ratkaista nämä kysymykset meitä paremmin. Sen sijaan meidän tulee auttaa opetusvirastoa ja opettajia kehittymisessään ja tehdä kaikkemme, jotta koko kaupunki tukisi kouluja tässä työssä, jonka lopputulos määrittää ei enempää tai vähempää kuin sen, miten Helsinki ja helsinkiläisten lapset tulevaisuudessa menestyvät.

 

PS. Ja jos muutos ei muutoin inspiroi, niin myös PISA-tulokset mittaavat tulevaisuudessa ennen kaikkea uuden opetussuunnitelman mukaisia tietoja ja taitoja.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat