Miten määritellään ”unionin oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen”, kun sen tulkinta elää ”ajassa”?

 

Suomi on säätämässä Rajavartiolakia, poikkeuslakeja, (kausi-)työntekijöitä koskevia lakeja ”ajassa” ja niiden ilmeistä rikkomista ja mahdollisia vahingonkorvauksia tulkitaan vastaavasti ”ajassa”.

Miten hallitsemme tätä tilannetta, jossa myös vahingonkärsijöiden ja siten omassa asiassaan muutoksenhakijoiden tullee voida myös hypätä tähän liikkuvaan junaan?

– – UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

10 päivänä syyskuuta 2019 (*)

Asia C‑123/18 P

Muutoksenhaku – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Korvaus vahingosta, jota valittaja väittää kärsineensä siksi, että sen nimi on merkitty henkilöiden ja yhteisöjen, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään, luetteloon – Vahingonkorvauskanne – Sopimussuhteen ulkopuolisen Euroopan unionin vastuun syntymisen välttämättömät edellytykset – Käsite ”unionin oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen” – Arviointi – Käsite ”omistuksessa tai määräysvallassa oleva yhtiö” – Perusteluvelvollisuus

Asia C‑123/18 P; kohdat 32 ja 46 alla

– – 32) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntyminen edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä, joita ovat oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen, syntynyt vahinko sekä syy-yhteys toimen antajalla olevan velvollisuuden laiminlyönnin ja vahinkoa kärsineille henkilöille aiheutuneen vahingon välillä (ks. vastaavasti tuomio 10.7.2003, komissio v. Fresh Marine, C‑472/00 P, EU:C:2003:399, 25 kohta, tuomio 19.4.2012, Artegodan v. komissio, C‑221/10 P, EU:C:2012:216, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 13.12.2018, Euroopan unioni v. Kendrion, C‑150/17 P, EU:C:2018:1014, 117 kohta). – –

– – 46) Tästä seuraa, että unionin oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista on väistämättä arvioitava niiden olosuhteiden mukaan, joissa toimielin tiettynä nimenomaisena ajankohtana toimi. – –

Asia C‑123/18 P kokonaisuudessaan tässä.

Ks. ”Epäselvyyssäännön soveltaminen
erityisesti liikesopimuksen tulkinnassa”

Lapin Yliopisto
Oikeustieteiden tiedekunta
Pro gradu -tutkielma
Hanna Heikkilä
Velvoiteoikeus

2019

Ks. po. pro gradu -tutkielman sivun 73 alaviite, miten esim. kausityöntekijöiden solmimia sopimuksia (marja-, kasvihuone-)yrittäjien kanssa voisi yrittää tulkita – – KKO 2018:13 liikesopimussuhteessa syntyneeseen riitaan ja asiaa koskevassa ratkaisussaan korkein oikeus on todennut, että epäselviä sopimusehtoja tulkitaan laatijansa vahingoksi. Korkeimman oikeuden ratkaisu koski kylläkin valitusluvan myöntämisen edellytyksiä. – –

KKO 2018:13

– – Korkeimman oikeuden arviointi

20. Korkein oikeus toteaa, että sopimuksen tulkinnassa sopimusasiakirjan sisällön ohella merkitystä on muun muassa sopimuksen valmisteluun liittyvällä kirjallisella materiaalilla, osapuolten lausumista saatavilla tiedoilla ja heidän toiminnallaan sopimussuhteen eri vaiheissa. Lisäksi merkitystä voidaan antaa esimerkiksi alan kielenkäyttö- ja menettelytavoille. Epäselviä sopimusehtoja tulkitaan laatijansa vahingoksi.

21. Sopimuksen tulkinnassa näyttökysymykset ovat kiinteässä yhteydessä asian oikeudelliseen arviointiin. Keskeisessä asemassa ovat asiassa esitetyn sopimuksen tulkinta-aineiston perusteella tehtävät oikeudelliset johtopäätökset. Korkein oikeus katsoo, että kysymys ei hovioikeudessa urakoitsijan valituksen perusteella ole ollut yksinomaan näytön uudelleen arvioinnista. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 2 momentin mukainen korotettu lupakynnys ei siten tule asiassa sovellettavaksi.

22. Korkein oikeus katsoo, että väitetyn sovintosopimuksen sanamuoto ei ole ollut yksiselitteisen selvä. Käräjäoikeus on perustanut ratkaisunsa osapuolten eri tulkintavaihtoehtoja tukevien argumenttien punninnalle. Käräjäoikeus on päätynyt tulkinnassaan sopimuksen laatijalle edulliseen tulkintaan. Urakoitsija on kiistänyt käräjäoikeuden tekemät johtopäätökset ja vedonnut seikkoihin, jotka tukevat tulkintaa, jonka mukaan osapuolten sopimus olisi koskenut vain riidattomia eriä. Käräjäoikeuden ratkaisun ja urakoitsijan valituksessaan esittämien seikkojen perusteella asiassa on ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, joten hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa muutosperusteella. Tässä tilanteessa asiassa ei ole tarpeen erikseen arvioida sitä, olisiko jatkokäsittelylupa tullut myöntää myös muulla perusteella.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja urakoitsijalle myönnetään jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Ari Kantor, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Juha Mäkelä

Lähde

Ks. ”UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO 30.11.2023, Asia C-173/22 P: Viranomaisella näyttötaakka asianomaisen kuulemisesta oikea-aikaisesti” (1.12.2023)

Onko KHO:2024:27 -päätökseen kuultu asianosaisia UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO 30.11.2023, Asia C-173/22 P:n mukaisesti; ja onko viranomaisella olevan näyttötaakan perusteella kaikki asianomaiset kuultu oikea-aikaisesti? Siis kaikki ne hakijat, joita tämä KHO:2024:27 -päätös nyt koskee?

Ks. Toissijainen lähde ja edellinen samaa aihekokonaisuutta käsitellyt US-Puheenvuoro -blogini otsikolla ”Suomella on nyt vain 2 kuukautta aikaa vastata EU-komissiolle kausityöntekijöitä koskevissa rikkomusasioissa” (18.3.2024)

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu